Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vihervaaran Nero

13.3.1983-19.2.1998

 

Nero 1985

Koiria on lapsuuden kodissani ollut aina. Pystykorva, skotlannin paimenkoiria, labradorin noutaja ja kultainen noutaja. Siksi koiran hankinta oli luonnollinen tarve.

Nero on ensimmäinen suomenlapinkoirani.

Kun saimme omakotitalon valmiiksi ja halusimme perheeseemme koiran. Isäntä oli "reissuhommissa" ja pois kotoa viikot. Asuimme keskellä metsää ja halusimme koiran, joka vahtii, mutta joka on myös helppo kouluttaa ja hyvin ihmisten kanssa toimeentuleva. Koirakirjasta tutkimme eri rotujen eroavuuksia ja päädyimme tähän rotuun.

Aloitimme etsinnän ja löysimme ilmoituksen Vihervaaran kennelissä myynnissä olevasta pentueesta. Otimme yhteyttä Palomäen perheeseen ja menimme katsomaan 9 viikkoisia naperoita. Nero valitsi meidät ja lähti samalla kerralla mukaamme.  Meille syntyi 1984 ja-85 lapset ja koira tuli erinomaisesti toimeen lasten kanssa.

Lapset ja koira kasvoivat.

Neron ollessä 11 vuotias tuli mieleemme hankkia Nerolle kaveri, koska vanhanherran kuulo oli mielestämme heikentynyt. (Totuus taisi olla toisin, hän ei vain tahtonut enää vanhoilla päivillään osallistua kaikkeen jonnin joutavaan meidän kanssamme, vaan olla omassa rauhassaan.) Ehkä meillä myös alkoi mielessä liikkumaan ajatus, jos Nero siirtyy taivaan kentille, niin lapsille olisi helpompaa päästä läpi ikävästä, kun on toinen koira.

Olin käynyt Neron kanssa näyttelyissä ja ihastunut siellä näkemääni lähes valkoiseen soopeliin lappalaiseen. Tahdoin samanlaisen!  Etsintään meni aikaa lähes vuosi. Kolusin kaikki kennelliiton ja rotuyhdistyksen pentuilmoitukset Lapista Tammisaareen ja Lappeenrannsata Vaasaan.  Tuona aikana Lapissa syntyi yksi oikean värinen uros, mutta halusimme nartun. Vihdoin Hiidenparran kenneliin syntyi Kimu, jonka haimme meille.

Aluksi pelotti päästää pikkupentua lähelle urosta, joka ei ollut ollut tekemisissä muuta kuin aikuisten koirien kanssa. Mutta... kolmikuinen Kimu pääsi kerran salaa Neron luo ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pentu sai repiä vanhusta mistä vain ja kärsivällinen Nero menetti upean häntänsä siinä leikissä. Nero nuortui ihan silmissä ja saimme iloita hänestä lähes 16 vuotta.

Nero oli paras malliesimerkki suomenlapinkoirasta. Täydellinen meille!

Kuva kesäkuulta 1995. Nero 12 v ja Kimu 3 kk


©2018 layout165 - suntuubi.com